Nyt oli kyllä surkein juhannus ikinä!

Torstaina kun olin lähdössä töistä iski vatsatauti päälle. Voit vain kuvitella miltä tuntui matkata puoli tuntia autossa odottaen pelolla kummasta päästä tulee ensin. 
Ilta menikin sitten oksennellessa ja ripuloidessa ja olo oli järkyttävä.
Ja olon teki vielä surkeammaksi se, että tiesin, että joutuisin viettämään Juhannuksen nyt sitten yksin.

Pojat olivat kovasti odottaneet pääsyä kaveriperheen luokse, jonne meidän siis piti perjantaina lähteä koko perhe. 
En tietenkään halunnut tuottaa pojille pettymystä, joten sovimme, että jään itse kotiin ja muu perhe lähtee. 
Eilen en enää oksentanut, mutta olo oli heikko ja itketti. Toisin kuin eräs nainen radiossa, en olisi halunnut viettää Juhannusta erossa perheestäni. 
Olin niin kovasti odottanut rentouttavaa Juhannusta ystäväperheen kanssa, saunoten, paljussa loikoillen ja hyvästä ruuasta ja seurasta nauttien. 

Mutta sen sijaan vietin eilisen katsoen yhden todella surkean leffan (Morsiusneidot) ja puolet TrueBloodin nelos kaudesta ja tehden töitä siinä samalla. Aika säälittävää!

Ehkäpä lähden nyt kävelylle ja yritän saada nostettua lipun puolitangosta ylös asti ennenkuin muruset palaavat kotiin!